Kirjan kansi: Marika Tynnilä, valokuva Satu Mali

Tuntuu aika uskomattomalta, että tänä vuonna julkaisin jo toisen lastenkirjani. Ensimmäinen ilmestyi marraskuussa 2018. Nean päivä syntyi Bostonin opintojen projektina ja tähän uusimpaan sain idean kun edellisen, kirjan julkaisuprosessi oli loppusuoralla.

 

Toivon Poika kertoo Toivo-koiran ja Pojan ystävyydestä ja kuvaa samalla erityislapsen arkea ja autismikoiran tehtäviä. Kertojaäänenä on Toivo itse ja tarinan kautta voi pohtia ystävyyttä, erilaisuutta, samanlaisuutta ja sitä, miten me kaikki koemme maailman omalla erityisellä tavallamme.

Kuva: Satu Mali

Tuntui luontevalta kysyä Nean päivä-kirjasta tuttua tekijätiimiä mukaan, valokuvaaja Satu Mali ja kuvittaja Marika Tynnilä hyppäsivät ilokseni prosessiin taas mukaan. Idean toteutuksen onnistumisen takasi, että kirjan perhe suostui projektiin mukaan. Perheen äidin, Kaarina Strandbergin, kanssa kävin läpi ideani tarinasta jo ennen sen kirjoittamista ja itse asiassa tällä kertaa valokuvatkin otettiin ennen varsinaista tarinaa.

 

Kuvauksien runkona oli Toivon ja Pojan arkirytmi ja Satu kuvasi kaikki kuvat yhdellä kuvauskerralla. Satu on todella rautainen ammattilainen ja hänen kykynsä vangita erityisiä hetkiä kuviin on uskomaton! Kuvista oli vaikea valita kirjaan tulevat, sillä niin moni valokuva olisi ansainnut tulla julkaistuksi. Kaarinan kanssa käytyjen keskustelujen ja otettujen valokuvien pohjalta kirjoitin sitten tekstin, itse asiassa se syntyi lähes kokonaan yhdeltä istumalta, niin inspiroivia kuvat olivat. Toki teksti sitten hioutui matkan varrella, Kaarina luki sen ja kommentoi ja kommenttien pohjalta tein muutaman pienen muutoksen.

 

Seuraavaksi oli edessä kirjan kuvitus ja taitto Marikan toimesta. Koska tämä oli toinen kirjani, tiesin tarkemmin mitä halusin ja minulla oli visio mm. kirjan värimaailmasta (autismin teemaväri on sininen). Marikalla on kyky saada kiinni pienistäkin vinkeistä ja kuvituksesta tuli hurmaava. Valokuvat ja kuvituskuvat täydentävät toisiaan ja kertomusta kauniisti.

Piirros: Marika Tynnilä

Teksti muotoutui viimeiseen muotoonsa taittovaiheessa ja päätyihän sinne lopulta yksi runokin. Tai oikeastaan se on laulu, tosin ehdin viimeistellä sen vasta kirjan jo tultua painosta. Toivon, että teksti toimii monella eri tasolla, herättäen lukijan oman mielikuvituksen täydentämään tarinaa. Tarkoituksella kirjassa ei puhuta diagnooseista tai tarkemmin Pojan haasteista, pääosassa on Toivon ja Pojan suhde. Toiveeni toki on, että kirja voisi tuoda lukijalleen uudenlaisia ajatuksia erityisyydestä, ymmärrystä ja miksei uteliasuuttakin. Uteliaisuus toisia kohtaan on itse asiassa ensimmäinen askel kohti empatiaa!

Leave a Reply